Avainsana-arkisto: #seamkkirjasto20

Kesäinen aamu – kesähommia kirjastossa

Kesäinen aamu, hiljaiset pyörätiet ja yksi ahkera kirjastotäti työmatkalla kirjastoon. Opiskelijat ovat jo jättäneet kampuksen pölyt ja siirtyneet kesälaitumille. Käytävät kumisevat tyhjyyttään eikä iloista naurunremakkaa enää kuulu. Opiskelijat ovat enää muisto vain eikä heidän jälkeensä jäänyt kuin kirjapalautusten vyöry.

Mutta haikeus sikseen, hommiin on tartuttava! Kesällä on hoidettava lukukauden kiireessä pöydille kasaantuneet rästityöt ja sotkut pois. Hyllyt ovat ahkeran käytön jäljiltä aina vähän sikin sokin. Kesällä on aikaa laittaa kirjat takaisin aakkosiin ja suoristaa rivit paraatikuntoon. Samalla poimitaan huonokuntoiset ja vanhentuneet opukset poistoon ja kierrätykseen.

kesäainenaamu1

Kesähommista tärkein on tietenkin opsien läpikäyminen. (ops.seamk.fi) Sieltä bongaamme uudet ja jatkoon päässeet kurssikirjat. Kurssikirjamerkinnät tehdään koulutusohjelmittain aineistorekisteriin. Kolme vuotta vanhemmat merkinnät poistetaan ja kirjat siirretään 28 vrk laina-ajalle. Lisätilauksilla varmistamme kurssikirjojen riittävän määrän. Kurssikirjojen laina-ajaksi laitetaan 14 vrk. Näin kirjat ovat valmiina odottamassa, kun tiedonjanoiset opiskelijat syksyllä saapuvat taas intoa puhkuen.

kesäinenaamu3Tänä kesänä ohjelmassa on ollut lisäksi Kampuskirjaston tyhjentäminen remontin tieltä.  Ennakkotietojen mukaan remontin piti alkaa syksyllä, joten laitoimme hihat heilumaan. Osa kokoelmasta sai väliaikaisen kodin Terveyskirjastosta tai Maaseutukirjastosta.  Muuttolaatikkojen täyttämistä ja tyhjäämistä, hyllyrivistöjen siirtämistä ja kirjojen paikalleen laittamista on riittänyt.  Kirjoja on myös poistettu roppakaupalla kaikissa toimipisteissä.

kesäinenaamu2

Remontin alkaminen  kuitenkin siirtyi tulevaisuuteen. Ennakkotiedoista poiketen Kampuskirjasto avautuu elokuussa entisissä tiloissa. Voimme olla kuitenkin tyytyväisiä, että olemme jo tässä vaiheessa tehneet huikean määrän järjestelyitä, suunnittelua ja organisointia tulevaa remonttia ja väistötiloihin siirtymistä silmälläpitäen.

Paljon on hommia ollut, mutta pääsemme mekin lopulta nauttimaan kesästä ja lomasta.

Mitä kirjastolaiset sitten lomallaan tekevät? Se selviää kun seuraat blogiamme! 

logo sähköpostiinSeinäjoen korkeakoulukirjasto juhlii 20v. taivaltaan vuonna 2016. Juhlavuoden kunniaksi julkaisemme Plarattua-blogissa kirjoituksia, kuvakavalkadeja ja videoita, joiden teemana on kirjaston mennyt ja nykyinen, arki ja juhla.

Teksti ja kuvat: Heli Rinne-Laturi ja Anne Pakkanen

Mainokset

SeAMKin johdon ajatuksia korkeakoulukirjastojen tulevaisuudesta

Digitalisoituminen on herättänyt vilkasta keskustelua kirjastojen tulevaisuudesta. Pessimistisimmissä arvioinneissa ennustetaan kirjastojen kuolemaa tai jos nyt ei ihan sitä, niin ainakin melkoista näivettymistä. Optimistit sen sijaan ajattelevat, että kirjastojen toiminnan puitteiden ja toimintatapojen väistämättä muuttuessa, sen perustehtävä – tiedon välittäminen ja siihen liittyvä osaaminen – pitää edelleen pintansa.

Seinäjoen korkeakoulukirjaston 20-vuotissynttäreiden merkeissä pyysimme Seinäjoen ammattikorkeakoulun rehtori Tapio Varmolaa ja tutkimus- ja innovaatiojohtaja Elina Varamäkeä arvioimaan korkeakoulukirjastojen tulevaisuutta.

Joku voi tietää mitä tuleman pitää – mutta tunnistammeko me tietäjän?

Kirjaston syntymäpäivillä 3.5.16 pitämässään juhlapuheessa Tapio Varmola viittasi tulevaisuuspohdintojen yhteydessä vuonna 1970 ilmestyneeseen Ivan Illichin kirjaan, Deschooling society. Kirjassaan Illich esitti, että oppiminen tulisi rakentaa oppimisverkostojen, learning webien, varaan. Skenaarioon sisältyivät myös ajatukset vertaisten yhdistämisestä (peer matching), opettajan roolin muuttumisesta sekä verkostoista, joissa taitojen oppimista edistetään saattamalla yhteen se, joka osaa sen kanssa, joka ei vielä osaa. Tuolloin vielä varsin kehittymättömillä tietoverkoilla oli Illichin verkostoajattelussa merkittävä rooli.

Kirjastojen kannalta lohdullista oli, että Illich näki kirjastot resurssikeskuksina uusia oppimisverkostoja luotaessa. Illichin lähes 50 vuotta sitten esittämät ajatukset ovat toteutuneet hämmästyttävän hyvin, joten Varmolan sanoin voidaan todeta, että

”Tulevaisuuteen näkijöitä tarvitaan ja heitä epäilemättä onkin, mutta meidän pitäisi tietää, kuka heistä on se oikea.”

 Joustavaa reagointia tarvitaan

Voidaan pitää selvänä, että elämme vaihetta, jossa digitalisaatio tunkeutuu kaikkialle, toteaa Varmola.  Myös Elina Varamäki on samoilla linjoilla: ”Entistä suurempi osa korkeakoulukirjastojen toiminnasta tapahtuu verkossa”. ”En usko, että kirjastot kuolevat. Opetuksen ja oppimisen tuen lisäksi kirjastot ovat keskeinen osa ammattikorkeakoulujen TKI-toimintaa, sekä tiedonhankinnan että julkaisemiseen liittyvien tukipalvelujen näkökulmasta”, jatkaa Varamäki.

Uudistuva Kampus –hankkeen myötä myös Seinäjoen korkeakoulukirjaston tilat uudistuvat ja tuovat sen  paremmin esille. Jos toteutus onnistuu hyvin, kirjastosta voi tulla opiskelijoiden uusi olohuone, Varmola arvioi.  Varmola toteaa myös, että kirjastopalvelujen kehittäminen vaatii joustavaa reagointia yhä monimuotoisimpia tarpeita omaavien asiakkaiden palvelimiseksi. Tässä työssä kansalliset verkostot ovat tärkeitä ja kansainväliset yhteydet välttämättömiä.

Teksti: Jaana Latvanen

Operaatio syntymäpäivät

Me olemme kaksi kiti14:sta opiskelijaa – moi! Pääsimme kevään aikana ideoimaan ja järjestämään korkeakoulukirjaston 20 v. syntymäpäiväjuhlia.

LaurajakaroliinaMeidän piti järjestää jokin tapahtuma kirjastoon osana tapahtumatuotannon kurssia. Tapahtumaideaa ei oikein syntynyt, joten käännyimme SeAMK korkeakoulukirjaston puoleen. Eihän ole olemassa mitään mihin ei kirjastosta vastauksia löytyisi. Onni oli meidän puolellamme, kun kävikin ilmi, että kirjasto tarvitsisi pari opiskelijaa auttamaan syntymäpäiväjuhlien järjestämisessä. Siitä se ajatus sitten lähti.

Järjestimme syntymäpäivien oheistapahtumana some-tempauksen, kaikkien suureksi iloksi ja päänmenoksi. Lisäksi kehitimme ongintaa itse syntymäpäiväjuhlille. Onginta osoittautui suurmenestykseksi meidän iloiseksi yllätykseksi. Kaikki kalastajat saivat saalista ja saaliit miellyttivät heitä.

Syntymäpäivien järjestämiseen osallistuminen opetti meille mitä kaikkea se vaatii, jotta kirjastoon onnistutaan luomaan tapahtuma. Saimme hieman esimakua siitä mitä tulevan (luultavammin) pitää. Mainosten luonti ja levitys, tapahtuman suunnittelu ja toteutus, lupien kyseleminen, lahjoitusten hankkiminen ja aikataulussa pysyminen – siinä oli hommaa ensikertalaiselle.

Tämän tarinan tärkein opetus on se, mitä opimme oman tekemisen kautta ja kirjaston henkilökuntaa tarkkailemalla. Näiden juhlien järjestäminen on antanut meille tulevaisuuteen hyvät valmiudet tuottaa erilaisia tapahtumia kirjastoihin.

Kokemus oli erittäin positiivinen, eikä tarvinnut panikoida kertaakaan. Mitä nyt hieman oma jännitys kipusi välillä kattoon asti. Apu oli kuitenkin aina lähellä, siitä kiitos kirjastonhenkilökunnalle.

Teksti: Laura Lahtinen ja Karoliina Lindèn

Kirjastoissa kaikki on muuttunut

Kirjasto on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana merkittävästi. Muutos on tapahtunut sekä asiakkaiden, työntekijöiden ja alan kouluttajien vinkkeleistä. Kirjasto- ja tietopalvelualan lehtori Pirkko Vuorela on toiminut alan opettajana SeAMKissa yli 20 vuotta.

Kaikki on muuttunut totaalisesti. Internet on muuttanut kaiken. Opettajan työ on muuttunut. Samoin kirjastoissa muutos on ollut iso. Kirjastojärjestelmät ovat muuttuneet.

DSC_0498Opettajat tarvitsevat hyppäyksiä työelämään

Vuorelan mukaan opettajien pitää tehdä enemmän irtiottoja työelämään. Myös oman koulutuksen ydinalan ulkopuolisiin tehtäviin ja ammatteihin pitäisi olla kontakteja, sillä siten koulutukseen saadaan tieto alan kehityksestä ja työn muutoksesta.

Kenttä eli kirjastot eivät Vuorelan mielestä kerro alan uusista tuulista ja muusta muutoksesta koulutuksen toteuttajille riittävästi. Vuorovaikutus koulutuksen ja työelämän välillä on kaiken a ja o. Sen pitää olla vahvaa, jotta koulutus olisi alan sisällöllisessä kehittämisessä mukana.

Opiskelijat tuovat viestiä harjoittelupaikoiltaan kirjastoista. Se on arvokasta tietoa. Myös harjoittelupaikkakäynneillä pääsen lähemmäksi kirjastotyön nykyarkea.

Toinen haaste on digitalisaatio. Opetuksen pitäisi olla ajan hermolla teknisesti. Vuorelan havaintojen mukaan opettajien ja koulujen käytännöissä, osaamisessa, taidoissa ja asenteissa on eroja. Myös opiskelijoille voi tulla hämmentävänä yllätyksenä, että opiskelu ja oppimateriaalit ovat digitaalisia.

Monelle opiskelijalle e-kirjat ja e-lehdet ovat aivan uutta asiaa. Opettajan pitää kannustaa erilaisten verkkopalvelujen hyödyntämiseen ja neuvoa aineistojen käytössä.

 

Asenne kuntoon ja osaaminen esille

Aineistojen sisällöt pitää tuntea ja ne pitää saada esille. Kokoelmien markkinointi eri tavoin on edelleen tärkeä asia. Vuorelan mielestä oikea asenne kantaa.

Valitus ei auta, pitää toimia. Pienelläkin rahalla, jopa ilman rahaa, voi tehdä paljon ja vaikuttaa.

Nykypäivän kirjastoalan osaamisessa korostuvat monipuoliset tietotekniset taidot. Vuorelan mukaan kirjastolaisen on hyvä osata koodata, hallita eri kielten perusteita ja tiedettävä ainakin yleisellä tasolla asiasta ja toisesta.

Jos kirjaston pitää välittää sivistyksellisiä palveluja, on kohtuullista, että välittäjällä on hyvät yleistiedot, kielitaitoa, kielen tajua ja ymmärrystä asioiden alkuperästä. Erinomainen asia on, jos kukin löytää omia erikoisalueita, sillä ei kukaan voi tietää eikä osata kaikkea.

Vuorela korostaa, että kirjastoalalla olennaista on utelias asenne erilaisia ilmiöitä kohtaan, myös sellaisia, joista ei itse pidä.

Yhteiskunnallista uteliaisuutta tarvitaan. Sitä on aina tarvittu. Se tarve ei ole mihinkään kadonnut. Kirjastolaisen pitää tietää narut, mistä vetää, eli tietää, kuka päättää mistäkin ja miten.

Uteliaisuuden ja ennakkoluulottomuuden lisäksi positiivisuus, vuorovaikutustaidot ja iloinen asenne ovat tärkeitä asiakaspalvelussa.

Kirjastolaisen pitää tykätä kaikenlaisista ihmisistä ja haluta olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Ihmisiä ei saa pelätä. Tämä on jopa tärkeämpää kuin se, että rakastaa kirjoja, lukemista tai muita kirjaston tarjoamia sisältöjä, mistä tietenkään ei ole mitään haittaa.

Kirjastoillekin Pirkko Vuorelalla on toive, että opiskelijat saisivat alan harjoitteluissaan riittävästi haasteita ja mahdollisuuden kokeilla.

Kuunnelkaa nuoria herkällä korvalla. Heillä on ajatuksia ja tuoreita näkemyksiä. Harjoittelun aikana opiskelijat ovat silmin nähden kasvaneet, itseluottamus on lisääntynyt ja varmuus omasta alasta on vahvistunut. He ovat saaneet harjoittelustaan uutta potkua. Matka asiantuntijaksi on alkanut, se on hieno havaita. Kasvutarinat ovat tämän työn suola.

Yhteisöllisyys ja avoimuus

Kirjastotyössä tarvitaan aikaisempaakin enemmän rohkeutta, uusia tuulia ja ovien avaamista. Tässäkin on kyse asenteesta. Uusia yhteistyökumppaneita ja uutta yhteisöllisyyttä tarvitaan.

Vuorela näkee yhteiskunnallisen päätöksenteon ja ilmapiirin tempoilevana.

Kaikesta sälästä, mitä yhteiskunnassa on, siitä pitäisi löytää ja saada esiin kirjaston olennainen ydin. Se pitäisi olla kirkkaana mielessä, mitä Kirjastolaki sanoo. Tasa-arvoisuus, mahdollisuudet sivistykseen ja oppimiseen – sitä kirjaston pitää tarjota. Sitä kirjaston pitää olla.

Kirjastojen hyvä mennä mukaan yhteisössä ja yhteiskunnassa tapahtuviin asioihin ja muutoksiin. Esimerkiksi kotouttamisessa kirjastoilla on paljon annettavaa ja työsarkaa. Kyse on Vuorelan mukaan ihan perinteisestä kirjaston ydintehtävästä, kansansivistystyöstä.

Omatoimikirjastot ja rural office

Omatoimikirjastoille Pirkko peukuttaa ja sanoo, ettei siinä ole mitään väärää, jos kirjasto laajentaa aukioloaikojaan käyttäjien muuttuvia tarpeita kuunnellen.

Tilat pitää saada avoimiksi ja houkutteleviksi! Kunnon nojatuoleja, lukupisteitä ja viihtyisiä, rauhallisia tiloja tarvitaan kirjastoihin. Seinäjoella Apilassa on tällaisia kivoja lukupaikkoja.

Kirjastojen urban office -konseptit, samoin kuin kirjastojen lainaustarjonnan laajentaminen urheiluvälineisiin tai muihin laitteisiin eivät oikein innosta Vuorelaa. Hän pohtii pitkään, ovatko kaikki tällaiset kirjaston ydintoimintaa.

Maaseudulle kirjaston tarjoama satunnainen työtila voi olla jopa tarpeellisempi kuin kaupungissa, jossa on muitakin toimitiloja. Muihin lainattaviin kuin kirjoihin suhtaudun varovaisen hyväksyvästi, mutta henkilökohtaisesti en luottaisi kirjaston vesijuoksuvyöhön.

Digitaalisuutta ja lisättyä todellisuutta

Pirkko Vuorela on vuosia opettanut osaavia ihmisiä kirjastoalalle, mutta myös itse kokeillut ennakkoluulottomasti uusia asioita. Hän otti SeAMKissa liiketalouden yksikössä ensimmäisten joukossa käyttöön verkko-opetuksen työkaluja. Uutta päin Pirkko kohdistaa katsetta nytkin.

Tiedonhankinta muuttuu, oppiminen muuttuu ja myös lukeminen muuttuu. Vuorela näkee, että uudet digitaaliset teknologiat mahdollistavat aineistojen esittelyjä ja uudenlaista markkinointia. Esimerkkeinä hän mainitsee vaikkapa QR-koodit, jotka ovat jo oivia merkkejä siitä, mitä kenties on tulossa.

Painetut kirjat ja lehdet hyllyineen rajaavat vielä liikaa uuden ajattelua ja ideoitamme. Mielikuva kirjasta osana kirjastoa on edelleen varsin vankka. Kun mielikuvitus ja luovuus saadaan virittymään, on osaamisen hankkiminen pienempi este.

Voi, kun mä eläisin niin vanhaksi, että näkisin, millaisia hienoja lisätyn todellisuuden mahdollisuuksia kirjastoihin keksitään!

Omat kuviot tulevaisuudessa

Lopuksi Pirkko kertoo omista tulevaisuuden suunnitelmistaan.

Seuraan Merja Jupolta saamani yhden pienen tammen kasvua. Voisin innostua jostakin vapaaehtoistyöstä, mutta sen pitää olla jotakin muuta kuin kirjastoalaa. Saan loppukesällä uuden kasvihuoneen. Tomaattia. Chiliä. Kaikennäköisiä kasvilavoja. Mökkielämää. Hiihtoa. Uintia.

 

Pirkko Vuorela on toiminut kirjasto- ja tietopalvelualan lehtorina Seamkissa vuodesta 1991. Pirkko jää eläkkeelle tänä keväänä.

logo sähköpostiin

Seinäjoen korkeakoulukirjasto juhlii 20v. taivaltaan vuonna 2016. Juhlavuoden kunniaksi julkaisemme Plarattua-blogissa kirjoituksia, kuvakavalkadeja ja videoita, joiden teemana on kirjaston mennyt ja nykyinen, arki ja juhla.

Teksti ja kuva: Leena Elenius

Galleria

Kuvia menneiltä vuosilta

Tässä galleriassa on 44 kuvaa.

Seinäjoen korkeakoulukirjasto juhlii 20v. taivaltaan vuonna 2016. Juhlavuoden kunniaksi julkaisemme Plarattua-blogissa kirjoituksia, kuvakavalkadeja ja videoita, joiden teemana on kirjaston mennyt ja nykyinen, arki ja juhla.  

Korkeakoululla tulee olla kirjasto

näin ohjeisti OPM vakinaista toimintalupaa hakevia ammattikorkeakouluja. Seinäjoella tieteellistä kirjastoa oli suunniteltu jo aikaisemminkin, mutta vuonna 1995 tarve jalostui Etelä-Pohjanmaan liiton rahoittamaksi tieteellisen kirjaston suunnitteluhankkeeksi ja johti Seinäjoen korkeakoulukirjaston perustamiseen vuonna 1996.

Kun alkuun päästiin, hanke eteni pohjalaiseen tapaan, ripeästi. Haettiin ja saatiin valtiolta rahoitusta, jolla Kampustalon kellarikerros muuttui uudeksi kirjastotilaksi.  Kirjastojärjestelmän osalta tehtiin aluksi yhteistyötä kaupunginkirjaston kanssa, mutta jo vuodesta 2003 lähtien kirjastojärjestelmänä on käytetty kaikille Suomen korkeakoulukirjastoille yhteistä kirjastojärjestelmää.

Uuden kirjaston kokoelman pohja muotoutui yhdistämällä TYT:n (Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus) ja Seinäjoen sosiaalialan oppilaitoksen kirjakokoelmat – ja myös oma kirjojen ja lehtien hankinta saatiin nopeasti liikkeelle.

Ensimmäisiä asiakkaitaan kirjasto palveli keväällä 1996. Palveluissa hyödynnettiin alusta alkaen uutta teknologiaa; tarjolla oli mm. tiedonhakuja sekä on line- että kirjaston cd rom –tornissa olleista viitetietokannoista.

Seinäjoen ammattikorkeakoulu sai ensimmäisten joukossa vakinaisen toimiluvan. Yksiköt sijaitsivat maantieteellisesti hajallaan; Seinäjoen ja Ilmajoen lisäksi yksikköjä oli Jurvassa, Kauhajoella, Kauhavalla ja Ähtärissä – ja kaikissa niissä oli myös kirjaston toimipiste. Laajimmillaan Seinäjoen korkeakoulukirjasto toimi yhdeksässä toimipisteessä; sloganimme olikin ” yhdeksässä toimipisteessä, viidellä kampuksella”.

Sirpaleinen toimipisteverkko ja uusi kirjastojärjestelmä pakottivat vuosisadan alussa kehittämään keinoja, joilla takasimme yhtenäiset toimintatavat ja laadukkaan asiakaspalvelun kaikissa kirjaston toimipisteissä. Ja kun kirjaston omista tarpeista lähtenyt pohjatyö tehtiin hyvin, on samoihin aikoihin muodikkaaksi tullut ”laatutyö” ollut aina kirjastolle sekä hauskaa että palkitsevaa.

Palvelujen ja enenevässä määrin myös aineistojen vienti verkkoon ja jakelu verkon välityksellä on lähtenyt paljolti samoista syistä; korkeakoulukirjaston tavoite on tarjota laadukkaat ja yhtäläiset palvelut kaikille opiskelijoille sekä Seinäjoella että maakunnassa.  Nyt yhdeksän toimipistettä on muuttunut n-määräksi koneita, joilla on yhteys SeAMK:n verkkoon.

Korkeakoululla tulee olla kirjasto,

mutta kyllä toimipisteiden määrässä tulee olla jonkinmoinen roti. No ei ihan näin, mutta vähän koukeroisemmin OKM ohjeisti ”rakenteellista kehittämistä”   korkeakoulujen kirjastoverkolle. Kun tämä ”rakenteellinen kehittäminen” laajeni koskemaan ammattikorkeakouluja kokonaisuudessaan, oli selvää, että kirjaston toimipisteiden määrä vähenee.

Vuonna 1996 Seinäjoen korkeakoulukirjastolla oli yksi toimipiste Kampustalossa, vuonna 2016 toimipisteitä on jäljellä kolme; Kampuskirjasto ja Terveyskirjasto Seinäjoella ja Maaseutukirjasto Ilmajoella. Ja vuonna 2017-18 toimipisteitä on enää kaksi; Kampuskirjasto uudessa Kampustalossa ja Maaseutukirjasto. Lähtöruutuun palaamme vuonna .. ?

Tarjan kuva

Teksti: Tarja Koskimies, kirjaston johtaja 1996-

 

 

 


 

logo sähköpostiin

Seinäjoen korkeakoulukirjasto juhlii 20v. taivaltaan vuonna 2016. Juhlavuoden kunniaksi julkaisemme Plarattua-blogissa kirjoituksia, kuvakavalkadeja ja videoita, joiden teemana on kirjaston mennyt ja nykyinen, arki ja juhla.