Avainsana-arkisto: kirjasto- ja tietopalveluala

Kirjastoissa kaikki on muuttunut

Kirjasto on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana merkittävästi. Muutos on tapahtunut sekä asiakkaiden, työntekijöiden ja alan kouluttajien vinkkeleistä. Kirjasto- ja tietopalvelualan lehtori Pirkko Vuorela on toiminut alan opettajana SeAMKissa yli 20 vuotta.

Kaikki on muuttunut totaalisesti. Internet on muuttanut kaiken. Opettajan työ on muuttunut. Samoin kirjastoissa muutos on ollut iso. Kirjastojärjestelmät ovat muuttuneet.

DSC_0498Opettajat tarvitsevat hyppäyksiä työelämään

Vuorelan mukaan opettajien pitää tehdä enemmän irtiottoja työelämään. Myös oman koulutuksen ydinalan ulkopuolisiin tehtäviin ja ammatteihin pitäisi olla kontakteja, sillä siten koulutukseen saadaan tieto alan kehityksestä ja työn muutoksesta.

Kenttä eli kirjastot eivät Vuorelan mielestä kerro alan uusista tuulista ja muusta muutoksesta koulutuksen toteuttajille riittävästi. Vuorovaikutus koulutuksen ja työelämän välillä on kaiken a ja o. Sen pitää olla vahvaa, jotta koulutus olisi alan sisällöllisessä kehittämisessä mukana.

Opiskelijat tuovat viestiä harjoittelupaikoiltaan kirjastoista. Se on arvokasta tietoa. Myös harjoittelupaikkakäynneillä pääsen lähemmäksi kirjastotyön nykyarkea.

Toinen haaste on digitalisaatio. Opetuksen pitäisi olla ajan hermolla teknisesti. Vuorelan havaintojen mukaan opettajien ja koulujen käytännöissä, osaamisessa, taidoissa ja asenteissa on eroja. Myös opiskelijoille voi tulla hämmentävänä yllätyksenä, että opiskelu ja oppimateriaalit ovat digitaalisia.

Monelle opiskelijalle e-kirjat ja e-lehdet ovat aivan uutta asiaa. Opettajan pitää kannustaa erilaisten verkkopalvelujen hyödyntämiseen ja neuvoa aineistojen käytössä.

 

Asenne kuntoon ja osaaminen esille

Aineistojen sisällöt pitää tuntea ja ne pitää saada esille. Kokoelmien markkinointi eri tavoin on edelleen tärkeä asia. Vuorelan mielestä oikea asenne kantaa.

Valitus ei auta, pitää toimia. Pienelläkin rahalla, jopa ilman rahaa, voi tehdä paljon ja vaikuttaa.

Nykypäivän kirjastoalan osaamisessa korostuvat monipuoliset tietotekniset taidot. Vuorelan mukaan kirjastolaisen on hyvä osata koodata, hallita eri kielten perusteita ja tiedettävä ainakin yleisellä tasolla asiasta ja toisesta.

Jos kirjaston pitää välittää sivistyksellisiä palveluja, on kohtuullista, että välittäjällä on hyvät yleistiedot, kielitaitoa, kielen tajua ja ymmärrystä asioiden alkuperästä. Erinomainen asia on, jos kukin löytää omia erikoisalueita, sillä ei kukaan voi tietää eikä osata kaikkea.

Vuorela korostaa, että kirjastoalalla olennaista on utelias asenne erilaisia ilmiöitä kohtaan, myös sellaisia, joista ei itse pidä.

Yhteiskunnallista uteliaisuutta tarvitaan. Sitä on aina tarvittu. Se tarve ei ole mihinkään kadonnut. Kirjastolaisen pitää tietää narut, mistä vetää, eli tietää, kuka päättää mistäkin ja miten.

Uteliaisuuden ja ennakkoluulottomuuden lisäksi positiivisuus, vuorovaikutustaidot ja iloinen asenne ovat tärkeitä asiakaspalvelussa.

Kirjastolaisen pitää tykätä kaikenlaisista ihmisistä ja haluta olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Ihmisiä ei saa pelätä. Tämä on jopa tärkeämpää kuin se, että rakastaa kirjoja, lukemista tai muita kirjaston tarjoamia sisältöjä, mistä tietenkään ei ole mitään haittaa.

Kirjastoillekin Pirkko Vuorelalla on toive, että opiskelijat saisivat alan harjoitteluissaan riittävästi haasteita ja mahdollisuuden kokeilla.

Kuunnelkaa nuoria herkällä korvalla. Heillä on ajatuksia ja tuoreita näkemyksiä. Harjoittelun aikana opiskelijat ovat silmin nähden kasvaneet, itseluottamus on lisääntynyt ja varmuus omasta alasta on vahvistunut. He ovat saaneet harjoittelustaan uutta potkua. Matka asiantuntijaksi on alkanut, se on hieno havaita. Kasvutarinat ovat tämän työn suola.

Yhteisöllisyys ja avoimuus

Kirjastotyössä tarvitaan aikaisempaakin enemmän rohkeutta, uusia tuulia ja ovien avaamista. Tässäkin on kyse asenteesta. Uusia yhteistyökumppaneita ja uutta yhteisöllisyyttä tarvitaan.

Vuorela näkee yhteiskunnallisen päätöksenteon ja ilmapiirin tempoilevana.

Kaikesta sälästä, mitä yhteiskunnassa on, siitä pitäisi löytää ja saada esiin kirjaston olennainen ydin. Se pitäisi olla kirkkaana mielessä, mitä Kirjastolaki sanoo. Tasa-arvoisuus, mahdollisuudet sivistykseen ja oppimiseen – sitä kirjaston pitää tarjota. Sitä kirjaston pitää olla.

Kirjastojen hyvä mennä mukaan yhteisössä ja yhteiskunnassa tapahtuviin asioihin ja muutoksiin. Esimerkiksi kotouttamisessa kirjastoilla on paljon annettavaa ja työsarkaa. Kyse on Vuorelan mukaan ihan perinteisestä kirjaston ydintehtävästä, kansansivistystyöstä.

Omatoimikirjastot ja rural office

Omatoimikirjastoille Pirkko peukuttaa ja sanoo, ettei siinä ole mitään väärää, jos kirjasto laajentaa aukioloaikojaan käyttäjien muuttuvia tarpeita kuunnellen.

Tilat pitää saada avoimiksi ja houkutteleviksi! Kunnon nojatuoleja, lukupisteitä ja viihtyisiä, rauhallisia tiloja tarvitaan kirjastoihin. Seinäjoella Apilassa on tällaisia kivoja lukupaikkoja.

Kirjastojen urban office -konseptit, samoin kuin kirjastojen lainaustarjonnan laajentaminen urheiluvälineisiin tai muihin laitteisiin eivät oikein innosta Vuorelaa. Hän pohtii pitkään, ovatko kaikki tällaiset kirjaston ydintoimintaa.

Maaseudulle kirjaston tarjoama satunnainen työtila voi olla jopa tarpeellisempi kuin kaupungissa, jossa on muitakin toimitiloja. Muihin lainattaviin kuin kirjoihin suhtaudun varovaisen hyväksyvästi, mutta henkilökohtaisesti en luottaisi kirjaston vesijuoksuvyöhön.

Digitaalisuutta ja lisättyä todellisuutta

Pirkko Vuorela on vuosia opettanut osaavia ihmisiä kirjastoalalle, mutta myös itse kokeillut ennakkoluulottomasti uusia asioita. Hän otti SeAMKissa liiketalouden yksikössä ensimmäisten joukossa käyttöön verkko-opetuksen työkaluja. Uutta päin Pirkko kohdistaa katsetta nytkin.

Tiedonhankinta muuttuu, oppiminen muuttuu ja myös lukeminen muuttuu. Vuorela näkee, että uudet digitaaliset teknologiat mahdollistavat aineistojen esittelyjä ja uudenlaista markkinointia. Esimerkkeinä hän mainitsee vaikkapa QR-koodit, jotka ovat jo oivia merkkejä siitä, mitä kenties on tulossa.

Painetut kirjat ja lehdet hyllyineen rajaavat vielä liikaa uuden ajattelua ja ideoitamme. Mielikuva kirjasta osana kirjastoa on edelleen varsin vankka. Kun mielikuvitus ja luovuus saadaan virittymään, on osaamisen hankkiminen pienempi este.

Voi, kun mä eläisin niin vanhaksi, että näkisin, millaisia hienoja lisätyn todellisuuden mahdollisuuksia kirjastoihin keksitään!

Omat kuviot tulevaisuudessa

Lopuksi Pirkko kertoo omista tulevaisuuden suunnitelmistaan.

Seuraan Merja Jupolta saamani yhden pienen tammen kasvua. Voisin innostua jostakin vapaaehtoistyöstä, mutta sen pitää olla jotakin muuta kuin kirjastoalaa. Saan loppukesällä uuden kasvihuoneen. Tomaattia. Chiliä. Kaikennäköisiä kasvilavoja. Mökkielämää. Hiihtoa. Uintia.

 

Pirkko Vuorela on toiminut kirjasto- ja tietopalvelualan lehtorina Seamkissa vuodesta 1991. Pirkko jää eläkkeelle tänä keväänä.

logo sähköpostiin

Seinäjoen korkeakoulukirjasto juhlii 20v. taivaltaan vuonna 2016. Juhlavuoden kunniaksi julkaisemme Plarattua-blogissa kirjoituksia, kuvakavalkadeja ja videoita, joiden teemana on kirjaston mennyt ja nykyinen, arki ja juhla.

Teksti ja kuva: Leena Elenius

Mainokset

Mielikuvittele kirjasto

Suoritin Turun ammattikorkeakoulussa kirjasto- ja tietopalvelualan yamk-tutkinnon 9.9.2013. Valmistumiseen vaadittavan kehittämistyöni tein otsikolla Mielikuvittele kirjasto : eläytymismenetelmä kehittämistutkimuksen välineenä ammattikorkeakoulukirjastossa.

SeAMKissa tapahtuu suuria muutoksia ja kirjastoverkostomme tiivistyi keväällä 2013 seitsemän toimipisteen sijasta kolmeen. Kehittämistyönäni halusin tehdä jotain sellaista, mikä tukisi kirjastoamme muutoksessa ja auttaisi meitä suunnittelemaan palvelujamme ja tilojamme vastaamaan entistä paremmin asiakkaidemme toiveita. Työni teoriaosassa perehdyin muutosjohtamisen ja palvelumuotoilun teoriaan.

Eläytymismenetelmä

Halusin siis saada selville, mitä SeAMKin opiskelijat meistä ajattelevat, millaisessa kirjastossa he haluaisivat opiskella ja oleskella. Mietin miten sitä heiltä kysyisin. Haastatellen, lomakkeella vai miten? Sitten eräänä päivänä, kun keskustelimme aiheesta kollegani kanssa ruokalan jonossa, hän kertoi minulle eläytymismenetelmästä. Palaset loksahtivat paikoilleen. Tässäpä oiva menetelmä saada sellaista tietoa, mitä ei kyselylomakkeiden avulla irtoa!

Eläytymismenetelmän keskeinen piirre on, kuten nimikin jo kertoo, eläytyminen. Vastaajat eläytyvät annettuihin kehyskertomuksiin kirjoittamalla pienen tarinan. Tutkimusaineiston keräsin Seinäjoen ammattikorkeakoulussa tammikuussa 2013 ja tarinoita kirjoitti kolme opiskelijaryhmää: yksi sosiaalialan yksiköstä, yksi kulttuurialan yksiköstä ja yksi tekniikan yksiköstä. Kynät sauhusivat vastausajaksi annetun 15 minuutin ajan.

”Mahdollisuus jutella kirjaston työntekijöiden kanssa” ja muita tuloksia

Kirjaston tunnelma, kasvit, värit ja valoisuus nousivat tarinoissa usein esiin. Analyysivaiheessa selvisi, että kirjaston toivotaan olevan kotoisa ja avara paikka, kirjastomainenkin, missä opiskelijat voivat paitsi opiskella myös viettää aikaa. Tilassa olisi riittävästi em. tarkoitukseen soveltuvia huonekaluja, sohvia, nojatuoleja ja atk-laitteita. Erään tarinan kirjoittaja toivoi, että kirjasto voisi olla päihteetön kohtaamispaikka, jossa esim. suomalaiset ja kv-opiskelijat voisivat tavata ja tutustua.

Henkilökunnan rooli on tärkeä. Henkilökunnan toivotaan olevan ammattitaitoista ja helposti lähestyttävää. Asiakkaiden ohjaus ja henkilökohtainen neuvonta koetaan tarinoiden mukaan tärkeäksi. ”Mahdollisuus jutella kirjaston työntekijöiden kanssa”, kirjoitti eräs vastaaja ja siihen kiteytyikin mielestäni hyvin opiskelijoiden toiveet suhteessa henkilökuntaan. Tarinoiden perusteella voisi päätellä, etteivät asiakkaamme pahastuisi, jos joidenkin lainaustoimintojen automatisoimisella saataisiin lisättyä henkilökohtaista ohjausta.

Lisää eläytymistarinoista nousseista toiveista ja ajatuksista voit lukea opinnäytetyöstäni Mielikuvittele kirjasto : eläytymismenetelmä kehittämistutkimuksen välineenä ammattikorkeakoulukirjastossa.

teksti ja kuvat: Paula Saunamäki, informaatikko

SeAMKilainen Turussa – kirjasto- ja tietopalvelualan yamk-tutkintoa suorittamassa

Opinnot alkoivat syksyllä 2011. Olin tullut valituksi Suomen ensimmäiseen kirjasto- ja tietopalvelualan yamk –ryhmään Turun ammattikorkeakouluun. Ryhmässä aloitti 18 kirjastoalan ammattilaista eri puolilta Suomea ja erilaisista kirjastoalan tehtävistä. Etelä-Pohjanmaalta Turun junaan lähti neljä naista päivittämään osaamistaan ja hankkimaan yamk-tutkintoa; minä ja Sari Ritoniemi SeAMKin kirjastosta, Hanna Kotila Seinäjoen kaupunginkirjastosta ja Kati Parvi Ilmajoen kunnankirjastosta. Meistä muodostuikin luontevasti Eparit-ryhmä ja seuraavat kaksi vuotta matkustimme, majoituimme ja teimme opintoihin liittyvät ryhmissä tehtävät kehittämistehtävät yhdessä. Alueellista kehittämisyhteistyötä parhaimmillaan, kun vuoroin otimme tehtävien vaatimaksi esimerkkikirjastoksi jokaisen työpaikan.

Facebook-ryhmä opintojen tukena

Kahden päivän mittaisia lähijaksoja meillä oli vain kerran kuukaudessa, joten Facebook-ryhmästä muodostui opintojemme aikana tärkeä viestintäkanava. Sen kautta kysyimme neuvoa ja vinkkejä niin opiskeluun kuin työelämäänkin liittyen, purimme opiskelujen ja työelämän yhdistämisen aiheuttamaa tuskaa, sekä jaoimme siviilielämään liittyviä uutisia, iloja ja murheita.

Hyvin suunniteltu opiskelukokonaisuus

Itselleni oli selvää heti alusta asti, että teen vaaditut opinnot aikataulussa ja pyrin valmistumaan heti kun se vain on mahdollista. Opiskelu työssäkäyvänä äitinä ei ollut aina ihan helppoa, mutta hyvin suunnitellut ja ohjatut opinnot mahdollistivat aikeeni, eikä aikataulussa pysyminen tuottanut tuskaa. Tästä kaikesta annan kiitokset erityisesti koulutusohjelman vastuuopettajalle Olli Mäkiselle sekä koulutuspäällikkö Ritva Hyttiselle.

Perheen aktiivinen läsnäolo taas johti siihen, mikä lienee tavallista aikuiselle opiskelijalle jolla on lapsia, että useimmiten olivat kädet kattiloissa ja pää opinnoissa. Kun ruokailun sotkut oli siivottu ja pääsin koneelleni samaisen ruokapöydän ääreen, ei aikaa enää mennyt pohtimiseen ja tuumaamiseen, vaan näppis lauloi.

Oma työ kehittyy

Opintojen sisällöt kytkeytyivät hyvin työelämän tarpeisiin ja koin, että sain sieltä hyviä eväitä omaan kirjastotyöläisen arkeeni. Ja sokerina pohjalla, koska toimin opettavana informaatikkona, sain opiskelijan roolin kautta paljon hyvä vinkkejä omaankin opetukseeni.

Valmistumiseen vaaditun kehittämistyön tekemisen aloitin tammikuussa 2013 ja esitin sen seminaarissa Turun ammattikorkeakoulussa 9.9.2013. Valmistuin samana päivänä. Valmistumiseen vaadittavasta kehittämistyöstä muodostui yamk-opintojeni ”lempijuttu”. Sen tekemiseen kiteytyi kaikki kahden kuluneen vuoden aikana meille annettu oppi. Lähdeaineiston haaliminen, selaaminen, lukeminen ja valitseminen oli hauskaa ja opettavaista. Valmiin työni Mielikuvittele kirjasto : eläytymismenetelmä kehittämistutkimuksen välineenä ammattikorkeakoulukirjastossa voit lukea Theseuksessa.

Vähän väsynyt mutta onnellinen

Olo oli valmistumisen jälkeen tyhjä. Tapahtunutta ei oikein osannut uskoa todeksi ja kyselyt valmistujaiskahvitteluista tuntuivat lähinnä huvittavilta ja vastailinkin ”mitä tässä nyt, tässä nyt mitään…”. Nyt kun aikaa valmistumisesta on kulunut, on olo huojentunut ja onnellinen. Syyslomaviikolla se iski oikein kunnolla tajuntaan ja sisäinen ilo on suuri. Enää eivät ajatukset kierrä tekemättömissä tehtävissä tai keskeneräisessä opinnäytetyössä, vaan nyt ne saavat liihotella vapaana ja suunnitella tulevia. Opiskelukavereita tulee tietysti ikävä! Meistä muodostui reilun kahden vuoden aikana tiivis ryhmä ja monipuolinen verkosto kirjastoalan ammattilaisia, joka toivon mukaan jatkaa yhteydenpitoa viimeistenkin valmistuttua joulukuussa 2013.

teksti ja kuva: Paula Saunamäki, informaatikko