Avainsana-arkisto: kehittämistyö

Mielikuvittele kirjasto

Suoritin Turun ammattikorkeakoulussa kirjasto- ja tietopalvelualan yamk-tutkinnon 9.9.2013. Valmistumiseen vaadittavan kehittämistyöni tein otsikolla Mielikuvittele kirjasto : eläytymismenetelmä kehittämistutkimuksen välineenä ammattikorkeakoulukirjastossa.

SeAMKissa tapahtuu suuria muutoksia ja kirjastoverkostomme tiivistyi keväällä 2013 seitsemän toimipisteen sijasta kolmeen. Kehittämistyönäni halusin tehdä jotain sellaista, mikä tukisi kirjastoamme muutoksessa ja auttaisi meitä suunnittelemaan palvelujamme ja tilojamme vastaamaan entistä paremmin asiakkaidemme toiveita. Työni teoriaosassa perehdyin muutosjohtamisen ja palvelumuotoilun teoriaan.

Eläytymismenetelmä

Halusin siis saada selville, mitä SeAMKin opiskelijat meistä ajattelevat, millaisessa kirjastossa he haluaisivat opiskella ja oleskella. Mietin miten sitä heiltä kysyisin. Haastatellen, lomakkeella vai miten? Sitten eräänä päivänä, kun keskustelimme aiheesta kollegani kanssa ruokalan jonossa, hän kertoi minulle eläytymismenetelmästä. Palaset loksahtivat paikoilleen. Tässäpä oiva menetelmä saada sellaista tietoa, mitä ei kyselylomakkeiden avulla irtoa!

Eläytymismenetelmän keskeinen piirre on, kuten nimikin jo kertoo, eläytyminen. Vastaajat eläytyvät annettuihin kehyskertomuksiin kirjoittamalla pienen tarinan. Tutkimusaineiston keräsin Seinäjoen ammattikorkeakoulussa tammikuussa 2013 ja tarinoita kirjoitti kolme opiskelijaryhmää: yksi sosiaalialan yksiköstä, yksi kulttuurialan yksiköstä ja yksi tekniikan yksiköstä. Kynät sauhusivat vastausajaksi annetun 15 minuutin ajan.

”Mahdollisuus jutella kirjaston työntekijöiden kanssa” ja muita tuloksia

Kirjaston tunnelma, kasvit, värit ja valoisuus nousivat tarinoissa usein esiin. Analyysivaiheessa selvisi, että kirjaston toivotaan olevan kotoisa ja avara paikka, kirjastomainenkin, missä opiskelijat voivat paitsi opiskella myös viettää aikaa. Tilassa olisi riittävästi em. tarkoitukseen soveltuvia huonekaluja, sohvia, nojatuoleja ja atk-laitteita. Erään tarinan kirjoittaja toivoi, että kirjasto voisi olla päihteetön kohtaamispaikka, jossa esim. suomalaiset ja kv-opiskelijat voisivat tavata ja tutustua.

Henkilökunnan rooli on tärkeä. Henkilökunnan toivotaan olevan ammattitaitoista ja helposti lähestyttävää. Asiakkaiden ohjaus ja henkilökohtainen neuvonta koetaan tarinoiden mukaan tärkeäksi. ”Mahdollisuus jutella kirjaston työntekijöiden kanssa”, kirjoitti eräs vastaaja ja siihen kiteytyikin mielestäni hyvin opiskelijoiden toiveet suhteessa henkilökuntaan. Tarinoiden perusteella voisi päätellä, etteivät asiakkaamme pahastuisi, jos joidenkin lainaustoimintojen automatisoimisella saataisiin lisättyä henkilökohtaista ohjausta.

Lisää eläytymistarinoista nousseista toiveista ja ajatuksista voit lukea opinnäytetyöstäni Mielikuvittele kirjasto : eläytymismenetelmä kehittämistutkimuksen välineenä ammattikorkeakoulukirjastossa.

teksti ja kuvat: Paula Saunamäki, informaatikko

Mainokset

SeAMKilainen Turussa – kirjasto- ja tietopalvelualan yamk-tutkintoa suorittamassa

Opinnot alkoivat syksyllä 2011. Olin tullut valituksi Suomen ensimmäiseen kirjasto- ja tietopalvelualan yamk –ryhmään Turun ammattikorkeakouluun. Ryhmässä aloitti 18 kirjastoalan ammattilaista eri puolilta Suomea ja erilaisista kirjastoalan tehtävistä. Etelä-Pohjanmaalta Turun junaan lähti neljä naista päivittämään osaamistaan ja hankkimaan yamk-tutkintoa; minä ja Sari Ritoniemi SeAMKin kirjastosta, Hanna Kotila Seinäjoen kaupunginkirjastosta ja Kati Parvi Ilmajoen kunnankirjastosta. Meistä muodostuikin luontevasti Eparit-ryhmä ja seuraavat kaksi vuotta matkustimme, majoituimme ja teimme opintoihin liittyvät ryhmissä tehtävät kehittämistehtävät yhdessä. Alueellista kehittämisyhteistyötä parhaimmillaan, kun vuoroin otimme tehtävien vaatimaksi esimerkkikirjastoksi jokaisen työpaikan.

Facebook-ryhmä opintojen tukena

Kahden päivän mittaisia lähijaksoja meillä oli vain kerran kuukaudessa, joten Facebook-ryhmästä muodostui opintojemme aikana tärkeä viestintäkanava. Sen kautta kysyimme neuvoa ja vinkkejä niin opiskeluun kuin työelämäänkin liittyen, purimme opiskelujen ja työelämän yhdistämisen aiheuttamaa tuskaa, sekä jaoimme siviilielämään liittyviä uutisia, iloja ja murheita.

Hyvin suunniteltu opiskelukokonaisuus

Itselleni oli selvää heti alusta asti, että teen vaaditut opinnot aikataulussa ja pyrin valmistumaan heti kun se vain on mahdollista. Opiskelu työssäkäyvänä äitinä ei ollut aina ihan helppoa, mutta hyvin suunnitellut ja ohjatut opinnot mahdollistivat aikeeni, eikä aikataulussa pysyminen tuottanut tuskaa. Tästä kaikesta annan kiitokset erityisesti koulutusohjelman vastuuopettajalle Olli Mäkiselle sekä koulutuspäällikkö Ritva Hyttiselle.

Perheen aktiivinen läsnäolo taas johti siihen, mikä lienee tavallista aikuiselle opiskelijalle jolla on lapsia, että useimmiten olivat kädet kattiloissa ja pää opinnoissa. Kun ruokailun sotkut oli siivottu ja pääsin koneelleni samaisen ruokapöydän ääreen, ei aikaa enää mennyt pohtimiseen ja tuumaamiseen, vaan näppis lauloi.

Oma työ kehittyy

Opintojen sisällöt kytkeytyivät hyvin työelämän tarpeisiin ja koin, että sain sieltä hyviä eväitä omaan kirjastotyöläisen arkeeni. Ja sokerina pohjalla, koska toimin opettavana informaatikkona, sain opiskelijan roolin kautta paljon hyvä vinkkejä omaankin opetukseeni.

Valmistumiseen vaaditun kehittämistyön tekemisen aloitin tammikuussa 2013 ja esitin sen seminaarissa Turun ammattikorkeakoulussa 9.9.2013. Valmistuin samana päivänä. Valmistumiseen vaadittavasta kehittämistyöstä muodostui yamk-opintojeni ”lempijuttu”. Sen tekemiseen kiteytyi kaikki kahden kuluneen vuoden aikana meille annettu oppi. Lähdeaineiston haaliminen, selaaminen, lukeminen ja valitseminen oli hauskaa ja opettavaista. Valmiin työni Mielikuvittele kirjasto : eläytymismenetelmä kehittämistutkimuksen välineenä ammattikorkeakoulukirjastossa voit lukea Theseuksessa.

Vähän väsynyt mutta onnellinen

Olo oli valmistumisen jälkeen tyhjä. Tapahtunutta ei oikein osannut uskoa todeksi ja kyselyt valmistujaiskahvitteluista tuntuivat lähinnä huvittavilta ja vastailinkin ”mitä tässä nyt, tässä nyt mitään…”. Nyt kun aikaa valmistumisesta on kulunut, on olo huojentunut ja onnellinen. Syyslomaviikolla se iski oikein kunnolla tajuntaan ja sisäinen ilo on suuri. Enää eivät ajatukset kierrä tekemättömissä tehtävissä tai keskeneräisessä opinnäytetyössä, vaan nyt ne saavat liihotella vapaana ja suunnitella tulevia. Opiskelukavereita tulee tietysti ikävä! Meistä muodostui reilun kahden vuoden aikana tiivis ryhmä ja monipuolinen verkosto kirjastoalan ammattilaisia, joka toivon mukaan jatkaa yhteydenpitoa viimeistenkin valmistuttua joulukuussa 2013.

teksti ja kuva: Paula Saunamäki, informaatikko